lauantai 7. helmikuuta 2015

Hei täällä ryömitään!

Täällä on eletty hienoja hetkiä kun Max oppi tänään ryömimään. Hän on kyllä jo pidemmän aikaa viihtynyt vatsallaan, mutta eteenpäin yritykset ovat aina päätyneet turhautuneeseen huutoon. Nyt selkä- ja vatsalihakset alkavat olla sen verran kehittyneet, että vatsallaan oleminen ei ole enää epämukavaa. Kääntyminen vatsalleen, ja toisinpäin käy hyvinkin ketterästi! Lasten liikunallinen kehitys kulkee ihan omassa tahdissaan, eikä kavereiden tai naapureidein lapsia voi oikein verrata toisiinsa.

Vauvan kehitys noudattaa kuitenkin tiettyjä perusperiaatteita, jossa kehitys etenee ylhäältä alaspäin. Kaikki vauvat oppivat ensimmäisenä hallitsemaan päätään ja sitten vasta alavartaloaan. Puhutaan karkea- ja hienomotoriikasta. Meillä mennään nyt siinä vaiheessa, että leluja poimitaan lattialta vaihdellen niitä kädestä toiseen. Tuttikin löytää suuhun, silloin jos se sattuu kelpaamaan. Vielä hetki sitten poika tarttui esineisiin kummallakin kädellä ja vei suuhun yhtä aikaa. Tuttipullosta hän ei suostu syömään vieläkään, joten olemmekin siirtyneet harjoittelemaan nokkamukista juomista.


Kehitysvauhti on päätä huimavaa, varsinkin nyt tässä 4-5kk iässä. Tuntuu että joka viikko ellei päivittäin poika oppii jotain uutta. Oli mukava saada hyvää palautetta neuvolasta siitä, että Max saa selvästi paljon virikkeitä ja hänen kanssaan touhutaan paljon. Poika on innokas oppimaan uusia asioita ja jaksaa sinnikkäästi niitä yrittää. Istumista treenataan tällä hetkellä kovaa vauhtia kun hän punnertaa joka kerta sylissä ollessaan istuma-asentoon. Hän pysyy myös lattialla istuma-asennossa ja ottaa itse tukea varpaistaan. Tässä huomaa juuri sen, kuinka yksilöllistä lapsen kehitys voi olla. Meillä esimerkiksi istuminen onnistui ennen ryömintää. Lastahan ei missään tapauksessa saa pakottaa harjoittelemaan jos hänellä ei ole vielä halua siihen, eikä luonnollista kehitysvauhtia voi nopeuttaa. Turhautuneisuuden iskiessä olemme yleensä lopettaneet ns."harjoittelun" ja keksineet jotain muuta. Myöhemmin on hyvä kokeilla taas uudestaan.

Max oli syntyessään jo hieman "isompi" vauva. Syntymäpaino oli 4kg tienoilla ja poika on ollut syntymästä lähtien varsin jäntevä. Jaloissa on paljon voimaa ja hän on seisonut suorilla jaloilla jo paljon ennen meidän 5kk neuvolakäyntiä. Siellä arvioitiinkin pojan ottavan ensiaskeleensa ennen vuoden ikää. Muistan kuinka alussa epäilin pojalla silent refluksia kun vastasyntyneenäkään hän ei oikein viihtynyt tavallisessa kehtoasennossa. Vatsalleen hän oppi kääntymäään 3kk ikäisenä ja siitä n. kuukausi eteenpäin hän osasi kääntyä myös selältä vatsalleen.

Ihan ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet pienen nyytin kanssa ovat jotain niin taianomaista, mutta voi tätä ihmetyksen ja ilon määrää kun poika aamulla herätessään hymyilee äidilleen kuin pieni aurinko! Tai sitä ilmettä kun isi astuu ovesta sisään saapuessaan töistä kotiin. En koskaan olisi voinut kuvitella tätä rakkauden määrää, jota saan kokea lapsen saamisen myötä. Onko teissä lukijoissa muuten muita ketkä alkavat aina nyyhkimään lukiessaan tämän hetkisestä lapsen kehityksestä? Kuinka voimakkaita tunteita tuo rakas pieni-ihminen voikaan äidissä herättää! Isillekin laitettiin tänään heti viestiä töihin, hei täällä ryömitään!

Vauvan huuruisissa tunnelmissa muistuttaisin vielä Sophie la Girafe arvonnasta! Arvonta päättyy ensi maanantaina 9.2! Käykää osallistumassa! :)











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti