Syömisistä puheen ollen, liika herkkujen syöminen saa luvan myös loppua. Olen oikeasti varsinainen sokerihiiri! Lähes joka päivä tulee syötyä karkkia tai suklaata. Sokerin tankkaus pistää myös väsyttämään, kun verensokeri pomppaa hetkeksi ylös ja tulee sitten ryminällä alas. Raskauden aikana herkkujen napostelu oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Söihän sitä kahden edestä. Äityisloman alettua, mahan kanssa oli kiva pötkötellä sohvalla ja herkutella suklaalla. Muistan kuinka jossain vaiheessa raskautta suklaanhimo oli jotain aivan järkyttävää! Etenkin kaikki missä oli minttusuklaata oli taivaallista. Maraboun minttukrokanttia saattoi mennä monta levyä viikossa... onneksi lapsen saamisen myötä pahin karkkihimo on hellittänyt, mutta silti sitä jotain hyvää tulee syötyä lähes joka päivä.
Tähän ei myöskään auta se, että vaikka söisin kokonaisen norsun päivässä en liho ollenkaan. Synnytyksestä olen palautunut nopeasti, eikä ylimääräisiä raskauskiloja ole kertynyt vyötärölle. Aineenvaihduntani on vilkasta ja ylimääräiset kalorit kuluvat pois koiraa ulkoiluttessa. Kynnys herkkujen vähentämiseen ja liikunnan lisääminen on korkea. Kysymys on vain ja ainoastaan viitsimisestä. Joskus muinoin kävin viisi kertaa viikossa kuntosalilla ja olo oli hemmetin paljon energisempi! Jopa 2h salitreenin jälkeen jaksoin tehdä vielä vaikka mitä. Nyt pelkkä sohvalta siirtyminen jääkaapille tuntuu raskaalle. Tähän on tultava stoppi!
Heitän haasteen itselleni ja tästä hetkestä eteenpäin herkkujen syöminen täytyy vähentyä radikaalisti.
Keskityn siihen, että syön monta ateriaa päivässä, eikä ruokailuvälit veny niin pitkiksi. Nälissään kun sitä napostelee kaikenlaista. Limpparia vain viikonloppuna ja sama koskee myös karkkien ja suklaan syömistä. Toki välillä voi tehdä poikkeuksia, eikä ohjeistusta kannata lukea kuin piru raamattua.
Onko siellä ruudun takana muita karkkimaakareita? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti