Meillä on ollut mieheni kanssa tapana käydä joka vuosi Korkeasaaressa.
Viime kesänä tämä reissu jäi kuitenkin välistä, ollessani viimeisilläni
raskaana. Olisin kovasti halunnut mennä, mutta ajatus monen tunnin
käppäilystä kesähelteessä, sai tämän mamman jäämään kotiin. Perinnettä
kunnioittaen otimme siis viime lauantaina suunnaksi minkäs muun kuin
Mustikkamaan - Korkeasaari here we come!
Max on vielä sen verran pieni, ettei hän oikein ymmärtänyt eläimien päälle. Hän oli enemmän innoissaan ympärillä pyörivistä ihmisistä ja muista lapsista. Nämä pienet vipeltäjät onnistuivat kuitenkin kiinnittämään pienen ihmisen huomion hetkeksi! Pikkumangustit olivat kerääntyneet söpöksi kasaksi. :-)
Viileästä alkukesästä huolimatta, lauantaille osui loisto ilma! Mittari huiteli siinä jossain kahdenkymmenen lämpöasteen tietämillä. Helteellä Korkeasaareen on ihan turha mennä, jos mielii nähdä sen asukkaita. Meillä kävi tuuri kun isot kissapedotkin jaksoivat olla hereillä. Varsinkin tämä erittäin utelias naaras leijona, joka kiehnäsi ihan lasin takana. Ilves oli myös harvinainen ilmestys. Se kun tuppaa olemaan aina visusti piilossa.
Minua on aina viehättänyt jostain kumman syystä isot kissaeläimet. Täpläkuumeen olen saanut jo äidinmaidon mukana, sillä myös äitini pitää kaikesta täplikkäästä. Tiikerin raidat käyvät, mutta Leopardissa on vain sitä jotain! Tällä kertaa jäimme kuitenkin ilman saalista, taisivat täplikkäät isot mirrit ottaa mallia tästä kaverista. ;-)
Meillä oli oikein hauska päivä ja jaloissa tuntui että nyt oli kävelty! Ensi vuonna poika tepasteleekin sitten jo ihan itsekseen. Nyt ollaan muuten jännän äärellä, koska se tapahtuu. Max on alkanut seisoa jo pidempiä aikoja ilman tukea ja yrittää ottaa askeleita. Niin se äidin pikkupoika vaan kasvaa kokoajan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti